Olen katsonut linnanjuhlat kymmeniä kertoja. Tiedän, että ohjelma ei yllätä eikä shokeeraa, mutta silti joka vuosi odotan kulkueelta jotain. Että voisin hämmästellä, ihastella, bongata jonkun tutun, naurahtaa... Nyt tänä vuonna monituntinen lähetys ei synnyttänyt mitään reaktiota! Ei, vaikka yllättäen näin kaksikin tuttua juhlavieraina; toista heistä vain ei esitelty eikä juuri edes näytetty ruudussa, mutta ehdinpä bongata. Olin niin kyllästynyt ruudun ääressä etten ikinä! Miten NÄIN ikävystyttävää ohjelmaa ylipäänsä seuraan?!
Ensimmäisen kerran elämässäni en keksinyt YHTÄÄN vastausta kysymykseeni. Päätin, että ensi vuonna juhlin itse. Omassa kotona! Kutsun kylään jo nyt! Tervetuloa! Ohjelmassa on pitkä tervehdys emännän, isännän ja välttämättä myös koiran kanssa, kättelyä ja henkistä kädenvääntöä, boolia jonka reseptin saa mukaansa, hyvää syötävää, yhteislauluina joululauluja ja hittejä eri vuosikymmeniltä, jazzia ja bluesia tuvan täydeltä...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment