Viime viikkoina olemme autelleet enkeliä lentoon... Kiirastorstaina olisi aika. Siivet liikkuvat jo.
Koskettavan draamakäsikirjoituksen kirjoitimme kollegojen ja oppilaiden kanssa keväällä '99 ja nyt hyödynnän version uudelleen. Kaksi poikaa ja enkelisiipinen tyttö. Siivissä lehtilööppejä, uutistekstejä, haava ja hakaneula. Toinen pojista alkaa jutella tytön kanssa, ja keskustelua kuvittavat tytön päivän aikana kohtaamat henkilöt. Takana onkin hieman tavallista raskaampi sattumusten suma.
Kaiken muun jaksais, muttei sitä, kun kengännauhat koko ajan katkee. Ymmärrätsä?
Muutamissa kohdissa käsivarsieni karvat nousevat pystyyn. Riipii sopivasti. Hyvä. Toimii. Erityisesti lopun yllätyksessä: poikien kantamista paareista muodostuukin risti...
Ei isoja sanoja vaan niitä ihan pieniä - ja siksi juuri tuntuu joltakin...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment