Istun viimeistä kertaa tämän koulun tässä työtilassa ja kirjoitan näitä rivejä. Kenties vasta NYT minulle konkretisoituu lähtöni. Tähän asti päivät ovat olleet järjestelyä ja juoksemista, organisointia. Nyt viimein pysähdyttyäni huomaan olevani herkällä mielellä: Minun tulee ikävä vanhoja TYÖKAVAREITANI!
Gallen-omenapuun istutin kotipihaan, jossa se visioi tulevaisuuteen. Lahjakortin tuhlaan toivottavasti johonkin ihanaan humpuukiin. Istutimme tukareiden kanssa myös omenapuun koululle - se on syyslaatua ja toivottavasti kantaa satoa joskus. Sen kasvupaikka ei liene paras mahdollinen, mutta toivottavasti jänikset eivät syö sitä.
Päivitän kuulumisia blogiini satunnaisesti kesän aikana, aktiivisemmin jälleen syksyllä. Se on yksi tapa ylläpitää yhteyttä, kun kiire vie kaikkia tahoilleen. Nyt ajatelen kauniita ajatuksia ja suljen opettajienhuoneen koneen.
skip to main |
skip to sidebar
Elämää koulussa, kirkossa, kotona ja koirapoluilla
Tervehdykseni!
- Maritahannele
- Olen opettajaihminen, jolle koulu-MAA-ilma määrittää arjen rajat ja mielikuvitus kaiken muun.
Posts
No comments:
Post a Comment