Mielikuvia

Sota jatkuu ja pelkäämme kuolemaa ja isän vointia, koska hän on sodassa. Isä on Konstantinuksen joukoissa, joten hänen joukoillaan on hyvä mahdollisuus voittaa. Ruoasta on pula ja äiti on huonokuntoinen. Me lapset yritämme auttaa äitiä kotitöissä mahdollisimman paljon ja annamme hänen levätä. Toivotaan, että Pax Romana palautuisi pian.

Poika, 14 v.

Herkkyyttä ja kykyä asettua historian henkilöiden asemaan koitehtävässä löytyy, vaikka faktat olisivatkin vähän niin ja näin. Mainioita nuoria, jotka heittäytyvät ja uskaltautuvat. Mielikuvamatka erakon luokse oli kuitenkin joillekin pettymys:

Hei tehdään tää uusiks! Miksi mä kuvittelin, että sen erakon antamassa laatikossa oli vain tyhmä avain. Mä haluun kuvitella paremman jutun. Vaikka upeen auton tonne koulunpihalle.

Tyttö, 14 v.

Ruokahuolia

Tämä viikko kului perin näppärästi ja nopeasti. Tämäkin päivä aivan kuin vilahti silmien ohi. Vaikuttikohan fiilikseeni se vetreä olo, jonka sain jo ajomatkalla aamulla, kun joogasin autossa radio-ohjelman mukana...

Nyt onkin hauska ryhtyä viikonlopun ajaksi alle kouluikäisten lastenhoitajatädiksi. Tohkeana ostin meille kaikenlaista puuhailtavaa; muovailtavaa ja askarreltavaa; kimalletta ja urheiluvauhtiviivaista. Luultavasti kuitenkin omenat, pihaleikit ja koira ovat ne parhaat puuhat ja hankintani menivät aivan hukkaan. Saan itse väritellä yksikseni.

Jännittää vähän osaanko edes tehdä mitään sellaista syötävää, jota muksut söisivät...

Patterit lataukseen

Opettaja ei salakuuntele, joten en voi liittää päivän aikana kuulemaani tänne. Hauskoja tarinoita ihmiset olivat kyllä tallentaneet sivuille, nauratti muutama ihan ääneen, teinien keskustelu ateismi-sanasta muun muassa... Printtasin pari juttua kepeiksi avauksiksi tunneille.

Mutta se tämänpäiväinen oma kuulemani...

Tyttö sulloo tavaransa reppuun hyvissä ajoin ennen tunnin päättymistä ja sanoo vieruskaverilleen päätään pulpetillaan makuuttaen:

- Mun kirjasta loppui patterit, mä katson sun kirjasta.

Tiivistä tahtia

Jotain hyvääkin tiukassa aikataulussa: kello on vasta vähän yli kolme iltapäivällä ja takana on jo...

- koiralenkki
- kuusi pidettyä oppituntia
- yksi ulkovalvontavälitunti
- monisteiden ja kalvojen kopiointiprojekti
- huomisen koulupäivän valmistelut
- opettajakokouksen yleiset ja yhtäläiset asiat
- seiskaluokkalaisten ulkoiluiltapäivän organisointi yhdessä lv:ien kanssa...

Mitä tänään vielä ehtiikään ennen iltaa?

Ei sitten yhtikäs mitään... Muutto valmistuu tällä vauhdilla jouluksi. Tarvittaisiin lukujärjestys ja parikymmentä energista nuorta aina tunniksi kerrallaan - niin jo tapahtuisi. Olisi pakko.

Jos tahdot sä osaat lent...

Luoja auttaa niitä, jotka auttavat itseään... vai kuinka se meni. Eilen tuntui siltä.

Etsiydyin koulupäivän jälkeen kodinkoneliikkeeseen etsimään jonkinlaista musiikkisoitinta luokkaani. Yhteiskäyttöön tarramerkittyjä radiosoittimia olen opettajienhuoneessa nähnyt kaksi, mutta niiden varausmetodi on jäänyt yhtä hämäräksi kuin projektoreidenkin. Luottamukseni järjestelmään ei enää ole kovin suuri. Luokastani löytyi kasettisoitin, josta on apua vain ikivanhojen näytteiden kanssa. Niitä puolestaan ei kestä kuunnella kukaan. DVD-laitteita koululla on muutamassa luokassa, mutta oppilaiden ehdottamasta kesken tunnin tapahtuvasta luokkienvaihdosta en kykene iloitsemaan. Siis jonkinlainen oma soitin olisi väistämätön minimihankinta.

Ja juuri eilen Lielahdessa, jonne trooppisen ilmaston huumaamana ajauduin, oli avattu uusi liike. Siellä oli avajaistarjouksena laite, jolle kelpaa VHS, DVD, CD-R, CD+R, CD-RW, CD+RW, MP3... ja joka näyttää diaesityksenä JPEG-muotoisia kuvia CD:ltä. Heti kainaloon.

Iltapäivän asensin laitetta luokkaan ja hyvältä vaikutti. Nyt kun vain saan pidettyä koneen ehjänä (!) on mahdollista toteuttaa - tosin hieman aikomaani enemmän vaivaa nähden - kaikki ne kuva/oppituntiprojektit, jotka olin suunnitellutkin.

Siis täytyy vain tahtoa tarpeeksi perusteellisesti ja...

Se projektorista sitten

Asioissa täytyy nähdä positiiviset puolet: olen sentään vaan näppärä, notkea ja kaikin puolin ideaalinen, kun selviän mistä vaan!

Tai kuvittele itse.

Olet valmistautunut uuden koulun ensimmäisiin tunteihin ajatuksella ja siirtänyt kaiken tarvittavan materiaalin, valokuvat, ohjeistukset ja ryhmien kulkujärjestyksen Power Point -esitykseksi läppärille. Olet varannut laitteet käyttöösi pari viikkoa aikaisemmin ja nyt aloitat ensimmäisestä kohtaamisesta oppilaiden kanssa. Edessä on seitsemän tunnin päivä ja seitsemän erilaista luokkaa, uusia tuttavuuksia kaikki. Päivän toinen oppitunti alkaa.

Silloin oveen koputetaan. Kollega vinkkaa sinut ovelle ja kertoo huolensa. Hänen luokassaan käytössä oleva projektori on polttanut lamppunsa. Hän tarvitsee tämän nyt luokassasi käytössä olevan koneen. Ja hän vie sen mukanaan.

Mutta sinä jatkat oppituntia ja päivän muitakin tunteja kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minuutissa muutat tunnin ohjelman, organisot toiminnan uusiksi ja ideoit toimivaksi. Nielet ymmällänolon ja kurkkuun nousevat kysymykset. Istut koulupäivän jälkeen uudelleen koneen ääreen ja suunnittelet seuraavien viikkojen tunnit niin, ettei niihin projektoria enää tarvita. Lähdet iltakahdeksalta kotiin.

Ihmettelet vain, kuinka paljon väsymys painaa...

Teatteriviikot

I Näytös

Erään kahdeksannen luokan ensimmäinen oppitunti. Uusi opettaja on järjestänyt pulpetit ryhmiin ja tunnin ohjelma toteutetaan kiertäen viidessä pöytäryhmässä, rastissa. Viimeisellä rastilla keskustellaan opettajan kanssa. Oppilas aloittaa.

- Hei mitä me tehdään tänä vuonna?
- Kirkkohistoriasta aloit...
- Kivaa! Uskonto on mun lemppari.
- No sehän on muk...
- Onko tää tänä vuonna jo sillee filosofisempaa?
- No, sehän riippuu...
- ... niin luokasta, mä ymmärrän. Kun tähän vihkoon kirjoitettiin Oppimispäiväkirja, niin tarkottaako se sitä, et tähän voi kirjottaa omia ajatuksia?
- Se olisi tarkoitus. Välillä annan teille pohtimistehtäv...
- Ihanaa. Niitä voi siis kirjottaa kotona. Voiko tähän piirtää?
- Voi...

Tämä näytös ei ollut fiktio.
Nyt odotan enää sitä hetkeä, kun näen samaisen tytön haukottelevan ja piirtelevän poissaolevin ja pettynein silmin vihkoonsa hevosenkuvia.

Eka tosipäivä takana

Eilinen läpiajelu Pirkanmaalla sai tunnelmat ja ajatukset liikkeelle: niin kaunista, niin paljon hyvää siellä ja täällä! Ei ikävä menneeseen, mutta haikeus iski. Surukin.

Ennen muuta tieto nuoren kuolemasta repi ja riipaisi. Miten voidaan hetkeksikään unohtaa se, kuinka hauras on ihmiselämä! Voimia lähettelen läheisille. Itse näen tämän entisen oppilaan katseita ja hartia-asentoja siellä täällä uusissa luokkaryhmissä. Niin paljon säikkyä herkkyyttä...

Eniten hankaluutta tähän asti uudessa koulussa ovat tuottaneet kello ja luokan trooppinen ilmasto. Tahti on tiivis, kun välituntia ei ole lainkaan ja entiset järjestelyt pitäisi ehtiä siivota alta pois. Aamuherääminen klo 06.30 ei myöskään kuulu vahvimpiin puoliini. Lattiatuulettimen tuon kuitenkin luokkaan huomenna, ettei lähde tässä puserruksessa taju.

Nysse alko

Kesän ihanat helteet jatkuvat, vaikka nyt sais jo sataa ja tuulla monsuunisateita: luokassa ei perinteisesti liiku happi eikä sen myötä mikään muukaan. Huomenna tupa on täynnä oppilaita, ja silloin ilmalla olisi jo merkitystä...

Niin vähän tuntuu muuttuneen, vaikka kaikki on toisin. Koulumaailma on jotenkin universaali henkilögallerioineen, -kemioineen ja ilmiöineen. Kun osaa yhden, osaa ne kaikki. Tehokas pakkaus asiaa oli kuitenkin tämä päivä. En ihmettele, jos seiskat ovat vielä huomenna eksyksissä ja ujoina. Niin olen minäkin.

Yksi asia hämmensi yli kaiken muun tänään. Oikein sai silmät suuriksi: luokkahuoneeni varastoihin kätkeytynyt väripahvien, tussikynien, piirtoheitinkalvokynien ja terottimien määrä. Ja minä kun otin mukaani yhdet tussit ja niistäkin podin omaatuntoa ajatellen, josko ne olisi pitänyt palauttaa. Ja nyt kyniä tursuaa vastaan joka hyllyltä. Lienee alkutunnelmaa, luulen säästötavotteiden ja -kuurin näkyvän myös täällä. Toivonkin, että tällaisessa asiassa näkyy. Sen sijaan oman läppärin ja projektorin suhteen olen edelleen uskaliaan tuhlailevan toiveikas.

Mielenkiintoista huomenna tavata lähes kaikki talon seiskat ja verrata heidän kanssaan tunnelmia.