Eilinen läpiajelu Pirkanmaalla sai tunnelmat ja ajatukset liikkeelle: niin kaunista, niin paljon hyvää siellä ja täällä! Ei ikävä menneeseen, mutta haikeus iski. Surukin.
Ennen muuta tieto nuoren kuolemasta repi ja riipaisi. Miten voidaan hetkeksikään unohtaa se, kuinka hauras on ihmiselämä! Voimia lähettelen läheisille. Itse näen tämän entisen oppilaan katseita ja hartia-asentoja siellä täällä uusissa luokkaryhmissä. Niin paljon säikkyä herkkyyttä...
Eniten hankaluutta tähän asti uudessa koulussa ovat tuottaneet kello ja luokan trooppinen ilmasto. Tahti on tiivis, kun välituntia ei ole lainkaan ja entiset järjestelyt pitäisi ehtiä siivota alta pois. Aamuherääminen klo 06.30 ei myöskään kuulu vahvimpiin puoliini. Lattiatuulettimen tuon kuitenkin luokkaan huomenna, ettei lähde tässä puserruksessa taju.
skip to main |
skip to sidebar
Elämää koulussa, kirkossa, kotona ja koirapoluilla
Tervehdykseni!
- Maritahannele
- Olen opettajaihminen, jolle koulu-MAA-ilma määrittää arjen rajat ja mielikuvitus kaiken muun.
Posts
No comments:
Post a Comment