Luoja auttaa niitä, jotka auttavat itseään... vai kuinka se meni. Eilen tuntui siltä.
Etsiydyin koulupäivän jälkeen kodinkoneliikkeeseen etsimään jonkinlaista musiikkisoitinta luokkaani. Yhteiskäyttöön tarramerkittyjä radiosoittimia olen opettajienhuoneessa nähnyt kaksi, mutta niiden varausmetodi on jäänyt yhtä hämäräksi kuin projektoreidenkin. Luottamukseni järjestelmään ei enää ole kovin suuri. Luokastani löytyi kasettisoitin, josta on apua vain ikivanhojen näytteiden kanssa. Niitä puolestaan ei kestä kuunnella kukaan. DVD-laitteita koululla on muutamassa luokassa, mutta oppilaiden ehdottamasta kesken tunnin tapahtuvasta luokkienvaihdosta en kykene iloitsemaan. Siis jonkinlainen oma soitin olisi väistämätön minimihankinta.
Ja juuri eilen Lielahdessa, jonne trooppisen ilmaston huumaamana ajauduin, oli avattu uusi liike. Siellä oli avajaistarjouksena laite, jolle kelpaa VHS, DVD, CD-R, CD+R, CD-RW, CD+RW, MP3... ja joka näyttää diaesityksenä JPEG-muotoisia kuvia CD:ltä. Heti kainaloon.
Iltapäivän asensin laitetta luokkaan ja hyvältä vaikutti. Nyt kun vain saan pidettyä koneen ehjänä (!) on mahdollista toteuttaa - tosin hieman aikomaani enemmän vaivaa nähden - kaikki ne kuva/oppituntiprojektit, jotka olin suunnitellutkin.
Siis täytyy vain tahtoa tarpeeksi perusteellisesti ja...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment