Se projektorista sitten

Asioissa täytyy nähdä positiiviset puolet: olen sentään vaan näppärä, notkea ja kaikin puolin ideaalinen, kun selviän mistä vaan!

Tai kuvittele itse.

Olet valmistautunut uuden koulun ensimmäisiin tunteihin ajatuksella ja siirtänyt kaiken tarvittavan materiaalin, valokuvat, ohjeistukset ja ryhmien kulkujärjestyksen Power Point -esitykseksi läppärille. Olet varannut laitteet käyttöösi pari viikkoa aikaisemmin ja nyt aloitat ensimmäisestä kohtaamisesta oppilaiden kanssa. Edessä on seitsemän tunnin päivä ja seitsemän erilaista luokkaa, uusia tuttavuuksia kaikki. Päivän toinen oppitunti alkaa.

Silloin oveen koputetaan. Kollega vinkkaa sinut ovelle ja kertoo huolensa. Hänen luokassaan käytössä oleva projektori on polttanut lamppunsa. Hän tarvitsee tämän nyt luokassasi käytössä olevan koneen. Ja hän vie sen mukanaan.

Mutta sinä jatkat oppituntia ja päivän muitakin tunteja kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minuutissa muutat tunnin ohjelman, organisot toiminnan uusiksi ja ideoit toimivaksi. Nielet ymmällänolon ja kurkkuun nousevat kysymykset. Istut koulupäivän jälkeen uudelleen koneen ääreen ja suunnittelet seuraavien viikkojen tunnit niin, ettei niihin projektoria enää tarvita. Lähdet iltakahdeksalta kotiin.

Ihmettelet vain, kuinka paljon väsymys painaa...