Kyllä on hiljaista, kun ysit ovat poissa. Olisivat voineet mennä retkille kaikki yhdessä, sillä reitti on kaikilla luokilla lähes sama; tapaavat toisensa Tukholmassa vähän väliä.
Tohkeissaan olivat kyllä lähdöstään. Pari tyttöä keksi perjantaina keskeyttää toiseksi viimeisen oppitunnin ja toivottaa keskusradiosta hyvää viikkoa kaikille, toivottavasti pärjäätte ilman meitä. "Mulla kauas menolippu oooooooon..." Ihan herttaista.
Jostain syystä en ole saanut itseäni kevätjuhlaharjoitusvauhtiin. Tai sitten elän juuri sitä: oppilaat hyppivät seinille, tunkevat muovisia viinirypäleitä neniinsä ja niistävät niitä sitten kaaressa toistensa niskaan, nipistävät nänneistä (pojat toisiaan) ja juoksevat ympäri juhlasalia, kiipeilevät parvelle, sekoilevat vaatevarastossa. Joulupukinpartoja, korkokenkiä ja vaaleanpunaisia yöpaitoja löytyy joka kerta nurkista. RA-SIT-TA-VAA. Kahden luokan oppilaista koottu seitsemäsluokkalaisten näytelmäseurue ON liian suuri, jännitteinen ja vaikeastihallittava. Nyt tiedän senkin.
Itse ohjelmakin on vielä kesken, yksi lavaste raakile, vasta ideana mielessä. Pahin ongelma on se, että en tiedä, kuinka näytelmä päättyy. Kun Romeo erotetaan koulusta ja Julia pitää oman rauhaarakentavan monologinsa... mitä sitten tapahtuu? Kellään mitään ideaa???
Oppilaat ehdottivat, että sitten soisi kellot ja kaikki huomaisivat, että on ruokavälkkä: "Mulla onkin jo nälkä!" "Hei, mitä siellä on tänään?" "Pitsaa!" "Heti syömään." Ja niin kaikki katoaisivat lavalta Julian jäädessä yksin seisomaan paikalleen... Romeota ei muistaisi kukaan...
Jotenkin tämä ratkaisu kuitenkin tökkii.
2006-05-23
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Oikeestaan vaikee sanooo miten ton vois lopettaa, kun ei aivan tarkkaan tiedä miten koko näytelmä on mennyt. Se ruokavälkkä vois olla ihan hyvä, jos sitä hieman muokkaisi. Niin, että se ei olisi niin töksähtävä. Kerro toki vähän lisää tästä viimeisestä ja toiseksiviimeisestä kohtauksesta! Itse olen harrastabnut teatteria jonkii kahdeksan vuotta, niin kyllä apua saat kunhan titää hieman enemmän! :)
Jippii - apua hätään isoon otetaan vastaan!
Tarina on siis shakespearelainen nykyversio Romeosta ja Juliasta, siirretty mihintahansa pikkukaupunkiin ja koulumaailmaan. Romeo on "poissaolevana" läsnä, koska kukaan 7.-luokkalainen poika ei lopulta suostunut tämän suuren rakastajan rooliin. Enkä enää ole ihmetellyt, kun olen katsonut, millä innolla pojat antautuvat jedimiekkavertailukohtaukseensa...
Koulussa on kaksi jengiä, jotka kinaavat jatkuvasti keskenään. Tarina alkaa kouluaamusta, eri jengit ottavat pienesti yhteen koulun pihalla viidessä kohtauksessa. Kellot soivat ja he siirtyvät oppitunnille. Verhot sulkeutuvat.
VIDEO - oppilaat ovat musiikkiluokassa ja sisään kävelee eräs oppilas etsimään Ronia. Kukaan ei ole häntä nähnyt. Taustalla biisi Romeo & Julia, kuvassa oppilaita, joilta kysytään Ronista ja he puistelevat päätään tai osoittavat johonkin suuntaan. "Roni meni tonne!"
Paluu näyttämölle: koulupäivä päättyy ja verhojen edessä tytöt sopivat bileistä. D-luokkalaiset järjestävät kotibileet, jonne tulee c-luokkalaisia häiriköimään. Bilesekasorron aikana Julia tapaa talon ulkopuolella Ronin, johon ihastuu. Hän kertoo tapaamisesta muille tytöille, jotka arvatenkin tietävät Ronin kuuluvan c-luokkaan, olevan siis ei-toivottu kumppani. Oppilaat lähtevät bändiharkkoihin ja soittavat salissa "Romeon ja Julian". Julia kuuntelee parvekkeella.
Parvekekohtauksessa Ronin ystävä tuo Julialle kirjeen ja kehotuksen saapua "sovittuun paikkaan". Ronin "ääni" lukee kirjeen.
Julia menee TATUOIJAN luokse: aikovat hankkia Ronin kanssa yhteisen tatuoinnin rakkautensa symboliksi. Roni istuu tatuoijan työtilassa verhon takana ja lopuksi hänestä näkyy varjokuva (diaprojektori, lakana), kun Julia istuu hänen syliinsä ja pari "suutelee".
Sitten palataan jälleen koulun pihalle. Eräs oppilas on nähnyt Julian ja Ronin tatuoitavana (otti itse muumimamman kuvan selkäänsä) ja tästä syntyy tappelu. Se esitetään tanssina, japanilaisen rytmimusiikin säestyksellä. Lopuksi kaksi pääpukaria lentopotkaisee toisensa lattiaan samalla kun Julia ja Roni (iso radiomankka olallaan, jolloin hänen kasvojaan ei näy) saapuvat lavalle. Musiikki hiljenee. OPETTAJA tulee paikalle ja näkee Ronin, luulee syylliseksi ja kutsuu hänet rehtorin kansliaan.
Kuuluu rehtorin kuuulutus: "Jatkuvien riitojen vuoksi Roni erotetaan määräajaksi koulusta!" Kaikki pysähtyvät still-kuvaksi, Julia aloittaa monologinsa rauhasta, rakkaudesta, suvaitsevaisuudesta... snifsnif... Kaikki katuvat hetken, mutta...
Sitten soivat kellot. Vai? SIIS?
No ne kellot on tavallaan ihan hyvät, mutta voisiko sen lopetuksen tehdä jotenkin niin, että osa poruksasta säntää sinne vaikka niinku syömään ja viimiseksi jää tämä Julia ja joku hänen parhaasta kaverista. Eli he lopettaisivat näytelmän johonkin lohdutus keskusteluun? Niin se ei töksähdä niin pahasti... Pieni vuoropuhelu loppuun ja sitten julia ja kaveri poistuisivat näyttämöltä sinne syömään...?
Juu, hieman samaan suuntaan ajattelin viime yönä loppukohtauksen itsekin.
Ensinnäkin rehtorin kuulutus muuttuu niin, että Roni vain kutsutaan kansliaan, tuomiota ei vielä sanota ääneen.
Julian monologin jälkeen/aikana osa porukasta alkaa livetä ruokalaan. Julia jää lopulta yksi, pohtii sitä, että nyt Roni varmaankin erotetaan koulusta eikä hän näe tätä enää ikinä. Verhot sulkeutuvat hänen takanaan ja tyttö jää yksin lavalle.
Yhtäkkiä tulevat verhon takaa Ronin kädet, jotka peittävät Julian silmät. Tyttö ehtii huikkasta "Roni", kääntyy ja sukeltaa verhoihin...
THE END
Post a Comment