Hoh hoijakkaa. Väsyttää. Mitäs jos vaihdettaisiin suvivirsi tuohon otsikon maanläheisempään tunnariin...
Keskiviikon jättiäiset, 9.-luokkalaisten jäähyväisjuhlat, ja toisaalta kevätjuhlanäytelmä ovat työllistäneet minut ihan kohtuullisesti. Valmistelut ja harjoittelut ideointeineen veivät jo oman energiansa, mutta vielä on edessä mm. videoiden editointiviimeistelyä, tarkistuspuheluita ("Siis nyt kerrot kenelle sitä diplomia olitte suunnitelleet... Ahaa... no se EI KÄY!"), lavastajien patistelua jouluvalojen ja verhokiinnitysten pariin. Kaikkea mahdollista pilkunviilauksesta kattolamppuihin. Kun sitten joku kollega ojentaa MINUA, varoittaa tiukkasävyisesti kadottamasta omaisuuttaan, päivittelee oppilaiden poissaoloa tunneiltaan (! vielä viime viikolla näin kävi), ohjaa notkeasti kysymään apua itsensä sijasta joltakulta toiselta... en voi kuin hymyillä hiljaa itsekseni. Joopajoo.
Mutta kerran vielä. Tämä on itse asiassa mukavaa puuhaa. Oppilaat ovat huikeita! Kunhan vain ehtisi kaiken.
Kevätjuhlan Romeo ja Julia on minun läksiäislahjani tälle talolle. Enemmän uskon siitä olevan iloa kuin kakkukahveista.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment