Kerroin aamulla australialaisten aborginaalien tavasta etsiä maastosta laululinjoja, näkymättömiä polkuja, joiden avulla löytävät omien ihmistensä luokse. Kerroin oman laululinjani tuoneen minut 10 vuotta sitten Virroille - ja vievän ensi syksynä täältä pois.
Kerroin, että yhteisen laululinjan tunnistamiseksi täytyy kohdata ihminen, tunnustella, mitä samanlaisia asioita löytyy. Kerroin, että olen löytänyt monia ainutlaatuisia, tärkeitä ihmisiä tällä omalla laululinjallani ja kaikille toivon edelleen kaikkea hyvää.
"Moikkaatko sä, jos tuut kadulla vastaan?" kysyi eräs myöhemmin päivällä. "Moikkaan."
Seiskan pojat kirjoittivat mielipiteensä taululle, varmuuden vuoksi kaksi kertaa, kun en heti reagoinut kommenttiinsa.
Liikutti.
skip to main |
skip to sidebar
Elämää koulussa, kirkossa, kotona ja koirapoluilla
Tervehdykseni!
- Maritahannele
- Olen opettajaihminen, jolle koulu-MAA-ilma määrittää arjen rajat ja mielikuvitus kaiken muun.
Teemoja
Blogihistoria
-
▼
2006
(83)
-
▼
May
(14)
- Kuvia keskiviikon työpäivästä
- Tää on viiimeeeinen taaaisto
- Ideaa loppukohtaukseen kellään?
- Italialainen ilta koulun aulassa
- Olipa olympiavoitto!
- Lordi-faniksi keskiyöllä
- Pelk(k)ää pintaa
- Hiljainen hetki
- Lattariopet esittäytyvät
- Sopeutumisharjoituskouluun
- Huoli huomisesta
- Kantoapua tännekin
- Pesäpuuko se siellä taas vollottaa?
- Viimeinen päivänavaus
-
▼
May
(14)
Posts
No comments:
Post a Comment