2006-03-31
Nyt kone kiinni
Taas on perjantai!? Viikko on mennyt kuin usvassa, asioita punnitessa. Tänään täytyy ottaa etäisyyttä: teen pitkän kävelyn G:n kanssa, paistan pitsan ja menen nukkumaan ennen vuorokauden vaihtumista. Huomenna ajattelen jälleen.
2006-03-29
Halvalla lähtee
Esitin toiveena, mutta samalla ehtona viran vastaanottamiselle (!?), että saisin oman läppärin ja projektorin käyttööni. Virkaan nimittäin kuuluu siirtyminen kahden koulun välillä (n. 5 km) kahdesti viikossa ja mappien kanniskelu ei kiinnostaisi. Kuitenkin olisi aina juuri SE kalvo juuri siellä TOISESSA luokassa. Tämä siirtyminen rasittaa jo sinänsä tarpeeksi, sitä ei kannata liikaa hankaloittaa; onneksi siitä kuitenkin saa korvauksen. Suunnittelin siirtäväni kaiken materiaalin PowerPoint-esityksiksi ja muutenkin koneelle ja organisoivani työni samalla uudelleen.
Sain mitä pyysin.
Sain mitä pyysin.
2006-03-28
Pitkää puhetta
Tässä on nelikenttää piirrelty, keskusteluja keskusteltu ja unia nähty. Eivät ole yksiselitteisiä eivätkä yksinkertaisia päätökset, kun elämä on jo valmiiksi jollakin mallillaan. Pistä siinä sitten kaikki pahvilaatikkoon ja aloita alusta. Ja selitä itsellesi, miksi juuri NYT ja miksi juuri NÄIN. Aina kun voisi tehdä toisinkin - tai jättää tekemättä mitään - eikä tekisi silloinkaan väärin.
Kyse ei isojen asioiden kohdalla olekaan oikeasta tai väärästä, vaan... jostain ihan muusta. Tämän toimintaa ohjaavan motiivin löytäminen ja valintojen selittäminen sen kautta onkin koko päätelmäketjun juju. (Ymmärtääkö tätä joku?)
Aamulla luulin itse oivaltaneeni tämän: Olen ollut monen asian wanna-be-maalainen... ja nyt maksan hintaa tästä muutoksena, haluna etsiä uutta. Selitän.
Puhun ympäristönsuojelusta, mutta haluaisin kotiin välttämättä luontoa tuhoavan astianpesukoneen ja riitelen siitä M:n kanssa jatkuvasti. (Minullakin M kotona. Liisa huom.) Vastustan viidettä ydinvoimalaa, mutta laiskasti kannan puita sisälle, saati noudan niitä metsästä talon lämpiämiseksi. Tärkeilen maaseudun ja kyläyhteisöjen idyllin puolesta, mutta en osallistu kyläläisten jumppapiiriin, karhuoopperan 10-vuotismuistelukonserttiin, kinkereihin saati kutsu naapureita kahville. Kauniista jokimaisemasta otan mielelläni auringonlaskukuvia, mutta kesähyttysiltä suojaudun mieluummin sisälle tietokoneen äärelle kuin viipyilen laiturilla.
Esimerkkejä minun wanna-be-ominaisuuksistani löytyy koulusta, kotoa, kaikkialta... En siis ole sydänjuuriani myöten täkäläinen, vaan jollain tavalla erillinen, ulkopuolinen tarkkailija, joka tekeytyy läsnäolevaksi. Meniköhän jo uskaliaaksi? Nyt tulisi siis vain olla se mikä olen ja uskaltaa toimia sen mukaisesti, siinäkin tapauksessa, että tämä merkitsee muuttoa ja uutta työpaikkaa.
Toisaalta taitaa kuulostaa pelkästään neljänkympinkriisiltä...
Kyse ei isojen asioiden kohdalla olekaan oikeasta tai väärästä, vaan... jostain ihan muusta. Tämän toimintaa ohjaavan motiivin löytäminen ja valintojen selittäminen sen kautta onkin koko päätelmäketjun juju. (Ymmärtääkö tätä joku?)
Aamulla luulin itse oivaltaneeni tämän: Olen ollut monen asian wanna-be-maalainen... ja nyt maksan hintaa tästä muutoksena, haluna etsiä uutta. Selitän.
Puhun ympäristönsuojelusta, mutta haluaisin kotiin välttämättä luontoa tuhoavan astianpesukoneen ja riitelen siitä M:n kanssa jatkuvasti. (Minullakin M kotona. Liisa huom.) Vastustan viidettä ydinvoimalaa, mutta laiskasti kannan puita sisälle, saati noudan niitä metsästä talon lämpiämiseksi. Tärkeilen maaseudun ja kyläyhteisöjen idyllin puolesta, mutta en osallistu kyläläisten jumppapiiriin, karhuoopperan 10-vuotismuistelukonserttiin, kinkereihin saati kutsu naapureita kahville. Kauniista jokimaisemasta otan mielelläni auringonlaskukuvia, mutta kesähyttysiltä suojaudun mieluummin sisälle tietokoneen äärelle kuin viipyilen laiturilla.
Esimerkkejä minun wanna-be-ominaisuuksistani löytyy koulusta, kotoa, kaikkialta... En siis ole sydänjuuriani myöten täkäläinen, vaan jollain tavalla erillinen, ulkopuolinen tarkkailija, joka tekeytyy läsnäolevaksi. Meniköhän jo uskaliaaksi? Nyt tulisi siis vain olla se mikä olen ja uskaltaa toimia sen mukaisesti, siinäkin tapauksessa, että tämä merkitsee muuttoa ja uutta työpaikkaa.
Toisaalta taitaa kuulostaa pelkästään neljänkympinkriisiltä...
2006-03-27
Kävin eksymässä
Jälleen olen sitä mieltä, että erinomaisin laitos tässä maassa on - kirjastolaitos. Millaisia mahtavat olla kirjastot Tokiossa?
Eksyin Ylöjärvellä, mutta löysin kaupungin keskustan avaraan ja tyylikkääseen kirjastoon. Täällä minut ohjattiin nettikoneelle ja sain printattua uudet ajo-ohjeet. Samalla saatoin päivittää tämän reaaliaikaisen blogini, tarkistaa postin, silmäillä esittelypöydän runokokoelmia ja upota lassinummeen, mirkkarekolaan. Toimivaa sijoittelua, ystävällistä palvelua ja edullista elämyksellisyyttä.
Taidan hankkia tällä samalla reisulla myös uuden kirjastokortin (jo seitsemännen!), sille lienee nimittäin tulevaisuudessa käyttöä!
Eksyin Ylöjärvellä, mutta löysin kaupungin keskustan avaraan ja tyylikkääseen kirjastoon. Täällä minut ohjattiin nettikoneelle ja sain printattua uudet ajo-ohjeet. Samalla saatoin päivittää tämän reaaliaikaisen blogini, tarkistaa postin, silmäillä esittelypöydän runokokoelmia ja upota lassinummeen, mirkkarekolaan. Toimivaa sijoittelua, ystävällistä palvelua ja edullista elämyksellisyyttä.
Taidan hankkia tällä samalla reisulla myös uuden kirjastokortin (jo seitsemännen!), sille lienee nimittäin tulevaisuudessa käyttöä!
2006-03-26
Vetää hiljaiseksi...
Kaupunkikoulun ja Tampereen läheisyyden tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta myös maaseudulla on omat hyvät puolensa... ja nyt jos/kun niistä joutuu luopumaan, tulee hieman haikea olo.
2006-03-24
Uutinen! Sensaatio!
Eilen suorittamani voimallinen blogimainonta toi paineita: nythän minulla voi olla Liisan lisäksi muitakin Lukijoita! Kuinka ylläpidän Heidän kiinnostuksensa? Tarjoanko sensaatioita? Paljastuksia? Hyviä vitsejä?
Varmuuden vuoksi tänään on tarjolla kaikkea tätä:
Tulin valituksi hakemaani virkaan!
Ja nyt viimeistään pitäisi ajatella, mitä kaikkea tästä seuraa...
Varmuuden vuoksi tänään on tarjolla kaikkea tätä:
Tulin valituksi hakemaani virkaan!
Ja nyt viimeistään pitäisi ajatella, mitä kaikkea tästä seuraa...
2006-03-23
Ettei totuu sunohtuisi
Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakan, ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna.
Se siitä viilauksesta.
Se siitä viilauksesta.
Vilkaisu kalenteriin
Nyt alkaa todellisuus vyöryä niskaan: koulua kaksi kuukautta jäljellä. Valmisteltavana oppilastöiden näyttely Virinään ja mm. videostudion rakentaminen; And-the-nominees-are -videot 9.-luokkalaisten jättiäisgaalaan sekä juhlan muu ohjelma; 6.-luokkalaisten vierailut, kummitunnit ja vanhempainiltaohjelma; tunnit, kokeet, korjaukset ja numerot; Roni ja Juulia -draama esityskuntoon...
Miten tässä vaiheessa tuntuukin niin mahdottomalta, ja silti aina ehditään...
Miten tässä vaiheessa tuntuukin niin mahdottomalta, ja silti aina ehditään...
2006-03-22
Mieluisilla apajilla
Aloin jo hermostua, kun en millään saanut linkkejä onnistumaan, kaikissa ohjeissa kun tuntui olevan jokin puute. Onneksi viimein löysin tarpeeksi yksityiskohtaiset sivut.
Sitä on jotenkin heti paljon onnellisempi ihminen, kun saa asiat sujumaan tahtomallaan tavalla.
Sitä on jotenkin heti paljon onnellisempi ihminen, kun saa asiat sujumaan tahtomallaan tavalla.
2006-03-21
Ekakerta
Täytyy myöntää, että pitkästä aikaa jännitti hieman: olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni aidossa työhönottohaastattelussa hakemassa oman alani virkaan.
Nykyiseen työpaikkaani minut otettiin avosylin kymmenen vuotta sitten, sillä koulut olivat alkamassa viikon sisällä ja opettaja oli juuri ilmoittanut kuukausien sairaslomasta. Suurempaa taitoa ja panostusta on sen sijaan vaatinut työpaikan säilyttäminen ja vuosittainen oppituntien haaliminen muuttotappioisessa pikkukaupungissa. Rehtori on nähnyt vaivaa minun postini eteen joka kevät. Olisiko jo aika päästää hänet tästä piinasta?
Haastavaa oli muotoilla vastauksia: Mitä vastaat, kun sinulta kysytään, kuinka maailma on saanut alkunsa? Missä tilanteissa olet koulussa heikoimmillasi? Miten ratkaisisit uskonnonopetuksen järjestämisen eri uskontokuntien jäsenille? Estääkö jokin asia sinua hoitamasta opettajan virkaa? - Ei, mutta en täysin ymmärrä...
Nykyiseen työpaikkaani minut otettiin avosylin kymmenen vuotta sitten, sillä koulut olivat alkamassa viikon sisällä ja opettaja oli juuri ilmoittanut kuukausien sairaslomasta. Suurempaa taitoa ja panostusta on sen sijaan vaatinut työpaikan säilyttäminen ja vuosittainen oppituntien haaliminen muuttotappioisessa pikkukaupungissa. Rehtori on nähnyt vaivaa minun postini eteen joka kevät. Olisiko jo aika päästää hänet tästä piinasta?
Haastavaa oli muotoilla vastauksia: Mitä vastaat, kun sinulta kysytään, kuinka maailma on saanut alkunsa? Missä tilanteissa olet koulussa heikoimmillasi? Miten ratkaisisit uskonnonopetuksen järjestämisen eri uskontokuntien jäsenille? Estääkö jokin asia sinua hoitamasta opettajan virkaa? - Ei, mutta en täysin ymmärrä...
2006-03-18
Ratkaisu maailman epäoikeudenmukaisuuteen
Voi vain arvella, miten hoidan ensi viikon, kun olen viettänyt koko yön koululla. Nukuin opon työhuoneessa kahden vastakkainasetetun sohvan päällä uppotukkina, kun viimein puoli kahden aikaan yöllä tälle divaanille pääsin. Henriikka-kouluttaja yöpyi opettajanhuoneessa, ja kaksikymmentä oppilasta kieltenluokkien lattialla pulpettien välissä jumppamatoilla. Nukkuivat minkä malttoivat.
Tämän kouluyön parasta antia olivat nuorten into ja ilo. Samaa uskoa leikin kantavuuteen ei juuri tapaa missään muualla kuin tukioppilaskoulutuksessa. Siksi tuo usko piti viimeisessä harjoituksessa asettaa kyseenalaiseksi.
Kolmen joukkueen välisessä kilpailussa vallitsivat täysin epäoikeudenmukaiset säännöt: joukkueet saivat eripituiset ajat tehtävien suorittamiseen, tehtävät olivat vaativuustasolta täysin epäoikeudenmukaisia ja - joukkueiden pisteet oli päätetty etukäteen. Sokkopiirtämistehtävässä banaanit saivat tehtäväkseen piirtää auringon, appelsiinit kellotaulun ja omenat - iltaruskon. Voittajabanaanien mielestä tehtävä oli aivan helppo eikä siinä ollut mitään epäselvää. Heidän mielestään iltarusko oli helppo: horisontti ja siihen puolikkaana näkyvä aurinko. Ihan iisi. Mikseivät hoksanneet. Sekään ei banaaneita haitannut, että omenat eivät lainkaan saaneet mahdollisuutta piilotustehtävän ratkaisemiseen ja näin jäivät heti ilman pisteitä.
Siis kuinka maailman (ja koulukäytävien) epäoikeudenmukainen käytös poistuu, jos voittajat eivät välitä säännöistä eivätkä tunne empatiaa? Pitääkö johtajia/ohjaajia/opettajia totella sokeasti? Mitä vahinkoa voivatkaan aiheuttaa hiljaiset hyväksyjät? Hyvä harjoitus. Vähänkö nyt maailma muuttuu paremmaksi!
Tämän kouluyön parasta antia olivat nuorten into ja ilo. Samaa uskoa leikin kantavuuteen ei juuri tapaa missään muualla kuin tukioppilaskoulutuksessa. Siksi tuo usko piti viimeisessä harjoituksessa asettaa kyseenalaiseksi.
Kolmen joukkueen välisessä kilpailussa vallitsivat täysin epäoikeudenmukaiset säännöt: joukkueet saivat eripituiset ajat tehtävien suorittamiseen, tehtävät olivat vaativuustasolta täysin epäoikeudenmukaisia ja - joukkueiden pisteet oli päätetty etukäteen. Sokkopiirtämistehtävässä banaanit saivat tehtäväkseen piirtää auringon, appelsiinit kellotaulun ja omenat - iltaruskon. Voittajabanaanien mielestä tehtävä oli aivan helppo eikä siinä ollut mitään epäselvää. Heidän mielestään iltarusko oli helppo: horisontti ja siihen puolikkaana näkyvä aurinko. Ihan iisi. Mikseivät hoksanneet. Sekään ei banaaneita haitannut, että omenat eivät lainkaan saaneet mahdollisuutta piilotustehtävän ratkaisemiseen ja näin jäivät heti ilman pisteitä.
Siis kuinka maailman (ja koulukäytävien) epäoikeudenmukainen käytös poistuu, jos voittajat eivät välitä säännöistä eivätkä tunne empatiaa? Pitääkö johtajia/ohjaajia/opettajia totella sokeasti? Mitä vahinkoa voivatkaan aiheuttaa hiljaiset hyväksyjät? Hyvä harjoitus. Vähänkö nyt maailma muuttuu paremmaksi!
2006-03-17
Valion mainokset kevätjuhlassa
Kevätjuhlanäytelmää suunnitellaan kahdessa vuorossa: seiskaluokat jatkavat aina naapuriluokan edellistunnilla tekemistä suunnitelmista. Tämä onkin osoittautunut mielenkiintoiseksi työtavaksi, sillä pieni kisa ideoiden määrästä motivoi.
Ideoinnin erääksi oivaksi lähtökohdaksi ovat osoittautuneet Valion mainokset. Hyvin ovat mainosmiehet onnistuneet, kun nuoret löytävät vanhusten käymästä dialogista ikään kuin uudelleen itsensä, vaikka mainoksen vitsi on juuri siinä, että vanhusten sanonnat ovat nuorten omasta kielestä.
- Hei, ne Juulian ystävät vois sanoo et Mä-en-kestä-enää ja Roni vois sen ystävien kans tehdä niitä käsimerkkejä. Ja sit Roni vasta huomais sen Juulian.
- Ne käsiliikkeet on alunperin hoppareilta, tiesi yksi.
- Ai?
Ideoinnin erääksi oivaksi lähtökohdaksi ovat osoittautuneet Valion mainokset. Hyvin ovat mainosmiehet onnistuneet, kun nuoret löytävät vanhusten käymästä dialogista ikään kuin uudelleen itsensä, vaikka mainoksen vitsi on juuri siinä, että vanhusten sanonnat ovat nuorten omasta kielestä.
- Hei, ne Juulian ystävät vois sanoo et Mä-en-kestä-enää ja Roni vois sen ystävien kans tehdä niitä käsimerkkejä. Ja sit Roni vasta huomais sen Juulian.
- Ne käsiliikkeet on alunperin hoppareilta, tiesi yksi.
- Ai?
2006-03-16
Tatuoijan tarvikelista
Tänään klassikkonäytelmä hahmottui edelleen.
- Voisko niiden nimet olla Juulia ja Rane?
- Ei Rane, koska 7b:llä on sen niminen.
- Roni ois hyvä. Sen kaverit vois olla vaikka jääkiekkoilijoita ja ne nuuskais.
- Paitsi ei Roni nuuskaa, koska kukaan tyttö ei sillon ihastuis siihen.
- Sen Juulian ystävät vois harrastaa klassista musiikkia ja ne ois tosi varakkaita.
- Sen tyyli vois olla niinku O.C:n Marissan.
Kun perusasetelma saatiin hahmotettua, jatkoi käsikirjoitusryhmä kohtausten suunnittelua ja lavastusryhmä parvekerakennelman ideointia: pahvia ja tikapuut. Puvustusryhmä innostui kehittelemään erityisesti tatuoijan roolia, ja tunnin päätteeksi minulle ojennettiin tarvikeluettelo:
- nahkahousut
- nahkatakki/liivi
- geeliä
- AP-letti
- arskat mustat
- sikarit
- bootsit/Raitasen kengät
- huivi
- tatuointeja
- valtavia sormuksia
- viikset, parta
- helmiverho ja kuviapuolialastomista naisista ja autoista
Ja rooliin ehdolle asetettiin luokan isokokoinen, karheanhauska stand up -koomikko. Auts. Ja seuraavaksi suvivirsi.
- Voisko niiden nimet olla Juulia ja Rane?
- Ei Rane, koska 7b:llä on sen niminen.
- Roni ois hyvä. Sen kaverit vois olla vaikka jääkiekkoilijoita ja ne nuuskais.
- Paitsi ei Roni nuuskaa, koska kukaan tyttö ei sillon ihastuis siihen.
- Sen Juulian ystävät vois harrastaa klassista musiikkia ja ne ois tosi varakkaita.
- Sen tyyli vois olla niinku O.C:n Marissan.
Kun perusasetelma saatiin hahmotettua, jatkoi käsikirjoitusryhmä kohtausten suunnittelua ja lavastusryhmä parvekerakennelman ideointia: pahvia ja tikapuut. Puvustusryhmä innostui kehittelemään erityisesti tatuoijan roolia, ja tunnin päätteeksi minulle ojennettiin tarvikeluettelo:
- nahkahousut
- nahkatakki/liivi
- geeliä
- AP-letti
- arskat mustat
- sikarit
- bootsit/Raitasen kengät
- huivi
- tatuointeja
- valtavia sormuksia
- viikset, parta
- helmiverho ja kuvia
Ja rooliin ehdolle asetettiin luokan isokokoinen, karheanhauska stand up -koomikko. Auts. Ja seuraavaksi suvivirsi.
2006-03-15
Romeo ja Julia
Pari seiskaluokkaa on yltiöpäisen inostunut näyttelemisestä. Koska he eivät tiedä, että moinen ei ole kovin tavallista, täytyy käyttää tilanne hyväksi: "Meillä seiskat valmistavat aina kevätjuhlaohjelman! Vähintään klassikko, mielellään musikaali."
Tänään he toimivat jo dramaturgeina:
- Jos riitelevät suvut olisivat kaksi rinnakkaisluokkaa, niin riidan syy voisi olla vaikka toisen ryhmän epärehellisyys urheiluiltapäivän kilpailuissa.
- Ja sen salavihkimisen sijasta Romeo ja Julia voisivat hankkia yhteisen tatuoinnin.
- Sitten Romeo erotettaisiin koulusta tappelun vuoksi.
- Mutta kuoleeko Julia huumeiden yliannostukseen vai viiltelyyn?
Yritin muistuttaa, että esitys tulee kevätjuhlaan, mutta kommenttini hukkui keskusteluun siitä, miten hammastabletteja pureskelemalla saa näyttämään siltä, kuin suusta valuisi verta...
Tänään he toimivat jo dramaturgeina:
- Jos riitelevät suvut olisivat kaksi rinnakkaisluokkaa, niin riidan syy voisi olla vaikka toisen ryhmän epärehellisyys urheiluiltapäivän kilpailuissa.
- Ja sen salavihkimisen sijasta Romeo ja Julia voisivat hankkia yhteisen tatuoinnin.
- Sitten Romeo erotettaisiin koulusta tappelun vuoksi.
- Mutta kuoleeko Julia huumeiden yliannostukseen vai viiltelyyn?
Yritin muistuttaa, että esitys tulee kevätjuhlaan, mutta kommenttini hukkui keskusteluun siitä, miten hammastabletteja pureskelemalla saa näyttämään siltä, kuin suusta valuisi verta...
2006-03-12
En ollut niinkään väärässä
En nähnyt kaikkia lyhytelokuvia, mutta HYLJE oli paras niistä, jotka näin. Näin myös raadin mielestä Tampereen elokuvafestivaaleilla. Kunniamaininnan saanut Jenni Mattson oli rajuine aiheineen koskettava myös, mutta tiivistäminen olisi ollut työlle eduksi, kuten minuakin pro gradu -työni tarkastaja jälkikäteen ohjasi.
Tiivistäminen onkin taito. Että malttaa ottaa mukaan vain kolme ottoa Fidzi-saarella kuvatusta materiaalista, se vaatii luonnetta. Ja että loppuun päästyään jaksaa palata alkuun ja tehdä koko työn vielä kerran. Sitä eivät kaikki jaksa. Tai osaa, sillä prosessi vaatii asettumista ulkopuolisen asemaan, ja omista sanoista ja kuvista tapaa tulla helposti liian tuttuja tai rakkaita. Niistä ei hennoisi luopua.
Kovasti pinnalla tällä hetkellä on KIPEÄ OMAKOHTAISUUS. Ja mitä kipeämpi ja suurempi tabu kertomasi tarina on, sitä suuremmalla mielenkiinnolla, mutta myös hellyydellä, se kuunnellaan! Halu myötäelää ja palkita rohkeat esilletulot on ilmeinen.
Ei se toisaalta niin yllättävää ole, että käsivaralla kuvattu kohtaus tyttärestä kuivaamassa lapsena raiskatun äitinsä kyyneliä koskettaa enemmän kuin disneymäisellä sulavuudella ja tarantinolaisella leikauksella toteutettu animaatio joulupukin pelkurimaisesta pakoretkestä...
Tiivistäminen onkin taito. Että malttaa ottaa mukaan vain kolme ottoa Fidzi-saarella kuvatusta materiaalista, se vaatii luonnetta. Ja että loppuun päästyään jaksaa palata alkuun ja tehdä koko työn vielä kerran. Sitä eivät kaikki jaksa. Tai osaa, sillä prosessi vaatii asettumista ulkopuolisen asemaan, ja omista sanoista ja kuvista tapaa tulla helposti liian tuttuja tai rakkaita. Niistä ei hennoisi luopua.
Kovasti pinnalla tällä hetkellä on KIPEÄ OMAKOHTAISUUS. Ja mitä kipeämpi ja suurempi tabu kertomasi tarina on, sitä suuremmalla mielenkiinnolla, mutta myös hellyydellä, se kuunnellaan! Halu myötäelää ja palkita rohkeat esilletulot on ilmeinen.
Ei se toisaalta niin yllättävää ole, että käsivaralla kuvattu kohtaus tyttärestä kuivaamassa lapsena raiskatun äitinsä kyyneliä koskettaa enemmän kuin disneymäisellä sulavuudella ja tarantinolaisella leikauksella toteutettu animaatio joulupukin pelkurimaisesta pakoretkestä...
Enkelipoika
Tämä viime kesänä kuvattu sarja tuo minulle aina hyvän olon. Nyt sen voi katsoa vaikka nopeutettuna diaesityksenä - ja seurata, kuinka enkelille oikein kävi!
Kuvalinkki jouluaattoon 2005
Keksinpäs ratkaisun, kuinka saada lisää kuvia maailmalle heti-tässä-ja-nyt ja ilman vuosimaksua. Jep, olin näppärä: avasin uuden tiedoston uudella nimellä.
Tässä siis muutama kuva viime joululta, vaikka tuntuu, että SIITÄ nyt on jo ikuisuus.
Ei oikein pukit ja tontut ja enkelilaulut aina inspiroi, joten oli mukava päästä kuuntelemaan meren kohinaa. Huomasin, että vaikka Marokko oli täynnä väriä, elämää, sykettä ja vauhtia, kuvasin pääasiassa horisonttia. Oli pitkälle katsomisen aika ja tarve.
Tässä siis muutama kuva viime joululta, vaikka tuntuu, että SIITÄ nyt on jo ikuisuus.
Ei oikein pukit ja tontut ja enkelilaulut aina inspiroi, joten oli mukava päästä kuuntelemaan meren kohinaa. Huomasin, että vaikka Marokko oli täynnä väriä, elämää, sykettä ja vauhtia, kuvasin pääasiassa horisonttia. Oli pitkälle katsomisen aika ja tarve.
Huh mikä viikko
Kun alkuviikosta innoissani siirtelin kuvia ja väsäilin blogiani, se ei suinkaan sujunut sievästi ja rauhallisesti, vaan hurjien pärskeiden ja niiskutusten säestämänä. Keskiviikkona kaaduinkin sänkyyn - ja loppuviikko kului oloani potien, vaikka töitä odotti pöydillä useammallekin naiselle.
Selvisin viikonlopuksi kuitenkin tolpilleni ja sain alustukseni MLL:n koulutuspäivään Tampereelle sekä tehtyä että vietyä läpi. Opettelemani PowerPoint osoittautui niin hauskaksi, että päätin, ettei kalvoja enää ensi syksynä tunneillani olekaan! Tällä koululla on siis pian kasa mappeja myytävänä!
Tampereen elokuvajuhlillakin kävin ja näin yhden vakuuttavan lyhytfilmin: Miia Tervon HYLJE. Tuli todistettua, että 9 minuuttia riittää, jos se käytetään hyvin. Liikutti ja kosketti tuo henkilökohtaiselta vaikuttanut tragedia. Sen sijaan Videotivolin Välkkeet Suomesta -kooste sai miettimään: Tämäkö on koululaistöiden taso? Vaikka ihan itse sanonkin, niin virtolaisten nuorten valmistama Inkerin tarina esiintyi siinä seurassa edukseen!
Ja vielä ehdin mukaan 160-vuotispäivillekin! Onnea Marjatta ja Erkki!
Selvisin viikonlopuksi kuitenkin tolpilleni ja sain alustukseni MLL:n koulutuspäivään Tampereelle sekä tehtyä että vietyä läpi. Opettelemani PowerPoint osoittautui niin hauskaksi, että päätin, ettei kalvoja enää ensi syksynä tunneillani olekaan! Tällä koululla on siis pian kasa mappeja myytävänä!
Tampereen elokuvajuhlillakin kävin ja näin yhden vakuuttavan lyhytfilmin: Miia Tervon HYLJE. Tuli todistettua, että 9 minuuttia riittää, jos se käytetään hyvin. Liikutti ja kosketti tuo henkilökohtaiselta vaikuttanut tragedia. Sen sijaan Videotivolin Välkkeet Suomesta -kooste sai miettimään: Tämäkö on koululaistöiden taso? Vaikka ihan itse sanonkin, niin virtolaisten nuorten valmistama Inkerin tarina esiintyi siinä seurassa edukseen!
Ja vielä ehdin mukaan 160-vuotispäivillekin! Onnea Marjatta ja Erkki!
2006-03-07
Mitäkivaatehtäis?
Mitä tarkoittaa "koiranilma"? Meillä sitä ei ymmärretä. Kaikki säät sopivat ulkoiluun, mutta ikävästä ilmasta ei meillä pidä kukaan: tassut jäätyvät tai paakkuuntuvat talvella, kura haittaa lähinnä siivousvastaavaa, liika helle läähätyttää. Ulos lähdetään, ellei sohva houkuta liikaa...
Kotisilta
Innostuin siirtämään myös valokuviani näytille. Ylitin kuitenkin kuukausittaisen siirtokapasiteetin kertaheitolla, sillä kuvat olivat aika suuria. Vasta huhtikuussa on lupa julkaista seuraavan kerran!? Tämä julkaisupolitiikka se vasta kontrolloitua on!
Muutaman maiseman Soininkylältä ehdin siirtää. Tässä näkymä postilaatikon luota. Kaunista, mutta niin petollisen haurasta: traktori pelkää ylittää siltaa. Tälle sillalle joudutaan pian tekemään jotain!
Muutaman maiseman Soininkylältä ehdin siirtää. Tässä näkymä postilaatikon luota. Kaunista, mutta niin petollisen haurasta: traktori pelkää ylittää siltaa. Tälle sillalle joudutaan pian tekemään jotain!
2006-03-06
Tästä se alkakoon
Mielenkiintoni bloggaamista kohtaan heräsi Tokiossa partioivan emoaluksen lähetettyä sähköiset terveisensä vuosikymmenen jälkeen. Oli hauska lueskella elämästään ja päivittää ystävyyttä: sama hulppeanluova ja mitäänkumartelematon ystävä se siellä edelleen surffaa, nykyisin vain tokiolaisittain. Kaikkia elämän yksityiskohtia ei kuitenkaan tarvinnut kysellä tai kertoa erikseen, kun elämänarvot, filosofian ja asenteet kykeni lukemaan vuosien päiväkirjasta. Mukavaa tirkistelyä: tarjolla avoin kuva mielenmaisemaan.
Minä voisin kertoa koulumaailmasta, tuumailuistani murrosikäisten parissa, mielen takapihoista, kotielämästä joen varrelta keskellä metsää... Tervetuloa maailmaani.
Minä voisin kertoa koulumaailmasta, tuumailuistani murrosikäisten parissa, mielen takapihoista, kotielämästä joen varrelta keskellä metsää... Tervetuloa maailmaani.
Subscribe to:
Posts (Atom)
Posts
