Esimakua kevätjuhlista

IV NÄYTÖS – PARVEKEKOHTAUS

Keskellä lavaa verhojen välissä parveke, jossa Julia nojaa poskea käteen, odottelee, katselee kelloa, bändin "harjoituskämppä" lavasta vasemmalla, Julia kuuntelee harjoitukset.

JULIA Voi minua!
kuuluu viheltelyä
J Onko siellä joku?
ALEKSI (tulee) Joku puhuu! (teatraalisesti) Puhu taas oi enkelini. – Miten nojaakaan tuo poski käteen! Kun olisin tuon käden hansikas ja hyväilisin tuota poskea!
J Mitä sä höpötät?
A Etkö tunne eurooppalaista näytelmäkirjallisuutta?
J No en, ja odotin yhtä toista…
A Ai. Mutta mä osaan vielä yhden kohdan: Seis – valo syttyi tuonne ikkunaan? Se on itä, ja Julia on aurinko…
J Lopeta! Tuo on ihan hölmöä…
A Mä oon aina odottanut tilaisuutta päästä lausumaan nämä sanat…
J Ketä kiinnostaa! Mä odotin tapaavani yhden aivan toisen.
A No kenet meinasit sieltä parvekkeelta bongata?
J Ei kuulu sulle.
A Ja mä kun ajattelin antaa jotain sulle kuuluvaa… (kaivaa taskustaan kirjeen) Tälläsen pienen viestin yks höyrähtänyt Roomeo pisti mut tuomaan, kun ei itse kehdannu.
J Anna… (Aleksi härnää kirjeellä) … Älä viitti.
A Pyydä kauniisti!
J Olisitko niin ystävällinen…
A OK. Pidä hyvänäs, mutta varo näppejäs. Se on aika tulista tekstiä…
J Niin varmaan.

Aleksi lähtee, Julia lukee kirjeen yksin parvekkeella ääneen.

Kuten siis voitte päätellä, Romeon rooli tuotti lopulta mahdottoman yhtälön ja päädyimme beckettimäisesti esittämään Romeon poissaolevana...