Myllymäeltä Myllykylälle

Aloitimme jälleen yhteisen harrastuksen: asuntoesittelyjen kiertämisen. Touhu loppui kuitenkin lyhyeen, sillä ihastuimme jo yhteen ensimmäisistä taloista. Meidät vakuutti ulkorakennuksen koko ja kunto, sillä nyt riittäisi tilaa kaikille M:n kaapeleille ja muttereille eikä työpöytä nousisi talviroudassa 40 senttiä toiselta sivulta kuten tällä hetkellä. Talo oli nätti ja ennen muuta hyvässä kunnossa sekin, keittiössä kaapit ja hyllyt paikallaan ja kylppärikin ihan ehjä. Mukavalla paikalla talo sijaitsi omenapuineen ja marjapensaineen, omassa rauhassa, mutta asfalttitien ja moottoritien läheisyydessä. Työmatkaa itselleni tulee 22 kilometriä, mikä on vain kaksi kilometriä nykyistä enemmän. Siis ei paljoa ollenkaan mitään.

Oikein kulttuurikotiin ollaan muuttamassa: Väinö Linna on istunut olohuoneessamme useita kertoja - silloin kun talo oli vielä kyläkauppa. Ja itse Tampereen CityMarketin kauppias on kannuksensa hankkinut meidän keittiössä putiikinpitäjänä. Paljonihailtu Osmo Rauhala luomuviljelee naapurustossa ja on vaikuttanut meidän takapihallamme: sai kielletyksi kalastuksen kotijoella. Se kyllä näyttää niin pieneltä purolta, että mahtaako siinä mitään kalaa liikkuakaan. Lieneekö vettäkään?

Ei siis huono paikka aloittaa uutta elämänvaihetta. Päätimme sitoa suhteemme kymmenien vuosien asuntovelalla. Tapa sekin on vakiinnuttaa asetelma ja turvata tuleva...