Viime yönä ei nukuttanut. Ämmällällän pilottiprojektiin liittyvän ohjausryhmän kokous Treella kahvitteluineen vaikutti osaltaan asiaan, toisaalta nyt vain kaikin puolin mieli liikkuu ylinopeudella. Aloin lukea sängyssä 9.-luokan oppikirjaa.
Ylöjärvellä on käytössä Editan Eeden-kirjasarja, joka on itselleni uusi, vaikka näytekappaleet hyllyssäni olikin. Nyt aloin tutustua sarjan viimeiseen, Raamattua ja etiikkaa käsittelevään osaan, ja ajatukset heräsivät.
Kolme kirjan alkupuolen kappaletta käsitteli VT:n kertomuksia ja patriarkkojen aikaa: luomiskertomusta, paratiisia, vedenpaisumusta, Aabrahamia, Jaakobia, Moosesta sivu tolkulla... Tarinat kerrottiin ymmärrettävällä kielellä niiden vertauskuvallisuus mainiten, mutta opetusohjeita kirja ei tarjonnut. Miten olisi tarkoitus useita tunteja näitä kertomuksia 9.-luokkalaisten kanssa käsitellä? Lukea yhdessä läpi ja keskustella henkevästi?
Aiemmin itse olen käsitellyt Raamattua 7.-luokkalaisten kanssa ja ko. kertomuksia on sivuttu osana VT:n kirjakaanonia, joskus on katsottu otteita elokuvista, Egyptin prinssiä, Juurikkalan Kyytiä Moosekselle -versiota. Entä nyt? Miten tässä kontekstissa, etiikan jakson johdantona?
Syntyi ajatus: Olisiko tarinat mahdollista valokuvasarjan avulla herättää henkiin ja samalla osoittaa niiden monitulkinnallisuus? Ne ovat palvelleet ihmisten monia tarpeita ja vastanneet eri kysymyksiin eri aikoina, mihin ne kykenisivät vastaamaan tänään? Tai mitä kysymyksiä herättäisivät?
Oppilaat saisivat käyttöönsä kasan aikakauslehtiä, josta he ryhmissä leikkaisivat kuvia, jotka kertoisivat tarinaa sarjakuvamaisesti. Lehtileikkeleet valokuvattaisiin ja siirrettäisiin tietokoneelle. Kukin ryhmä valmistautuisi kertomaan oman tarinansa ja samalla heijastettaisiin kuvasarja valkokankaalle. En tiedä, herättäisivätkö kertomukset muuta kuin hilpeyttä. Oivaltaisiko siinä joku jotain?
Yhden ryhmän kanssa voisi täällä kotona testata...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment